 |
| Helsingin Sanomat 28.11.2012 |
Sanonta "siinä on koira haudattuna" on kansainvälinen käännöslaina, joka on kulkeutunut kielestä toiseen hieman eri muunnelmina, joissain kielissä koiran tilalla on jänis, kettu, soittaja tai suutari. Sanontaa käytetään kun halutaan kertoa, että jossain on ”kätkettynä jotakin kieroa, mikä ei heti ilmene, piilevänä jokin salatarkoitus”.
Kuten monien kielellisten ilmausten tämänkin alkuperää on mahdotonta täsmälleen jäljittää, mutta erilaisia arvauksia alkuperästä voi silti koettaa keksiä. Joitain selitysyrityksiä tarjoaa saksan kieli, jossa sanontaa "Da liegt der Hund begraben" on yritetty jäljittää toisaalta kielihistorian keinoin toisaalta kansansatujen ja uskomusten avulla.
Kielihistoriallisen selityksen mukaan ei alun perin olisikaan kyseessä ollut koira, joka on haudattu, vaan aarre tai ryöstössä saatu saalis. Muinaisyläsaksan sana "hunda" aarre, ryöstösaalis kun kovasti muistuttaa nykysaksan "hund" koira-sanaa.
Aarreteema toistuu 1600-luvulta peräisin olevassa uskomuksessa, jonka mukaan aarrekätköä vartioi aina musta, paholaista symboloiva koira. Maahan kätkeytynyt koira pelotteli aarteenetsijät tiehensä. Toisen uskomuksen mukaan koira olisikin aarteen tai ryöstösaaliin kätkenyt henkilö, joka ei kuoltuaankaan halunnut kenenkään pääsevän saaliinjaolle, vaan pelotteli nämä koiran hahmossa tiehensä.
Usein kielellisillä ilmauksilla voi olla aivan konkreettinen lähtökohta, joka kuitenkin aikojen kuluessa unohtuu, ja sanonnasta tulee yhteistä omaisuutta. Eräässä sadussa sanonta "siinä on koira haudattuna" viittaa aivan konkreettisesti hautamuistomerkkiin, jonka isäntä pystytti häntä uskollisesti palvelleelle koiralle. Konkreettisen lähtökohdan sanonnalle tarjoaa myös muinainen tapa haudata koira elävältä tallin tai navetan alle tarkoituksena näin suojella muita elikoita onnettomuuksilta. Haju paljasti, että oli aihetta olettaa maan alla piilevän jotain epäilyttävää, siinä oli koira haudattuna. Toisaalta voi myös ajatella, että koira-sanaan toisinaan liitetyt negatiiviset mielleyhtymät tekevät sanasta sopivan juuri tähän sanontaan, koiraa kun voidaan pitää myös haukkumasanana.
Suomen kielen sanakirjat 2: Suomalainen fraasisanakirja/toim. Sakari Virkkunen. Otava, Helsinki, 1981
Nykysuomen sanakirja. Osa 2:J-K/[päätoimittaja: Matti Sadeniemi] WSOY, Helsinki, 1992
http://www.br-online.de/wissen-bild...uellen.xml
http://www.stern.de/wissenschaft/na...eid=501586
http://www.ordbruket.com/webcross/a...ugglor.htm
Kuten monien kielellisten ilmausten tämänkin alkuperää on mahdotonta täsmälleen jäljittää, mutta erilaisia arvauksia alkuperästä voi silti koettaa keksiä. Joitain selitysyrityksiä tarjoaa saksan kieli, jossa sanontaa "Da liegt der Hund begraben" on yritetty jäljittää toisaalta kielihistorian keinoin toisaalta kansansatujen ja uskomusten avulla.
Kielihistoriallisen selityksen mukaan ei alun perin olisikaan kyseessä ollut koira, joka on haudattu, vaan aarre tai ryöstössä saatu saalis. Muinaisyläsaksan sana "hunda" aarre, ryöstösaalis kun kovasti muistuttaa nykysaksan "hund" koira-sanaa.
Aarreteema toistuu 1600-luvulta peräisin olevassa uskomuksessa, jonka mukaan aarrekätköä vartioi aina musta, paholaista symboloiva koira. Maahan kätkeytynyt koira pelotteli aarteenetsijät tiehensä. Toisen uskomuksen mukaan koira olisikin aarteen tai ryöstösaaliin kätkenyt henkilö, joka ei kuoltuaankaan halunnut kenenkään pääsevän saaliinjaolle, vaan pelotteli nämä koiran hahmossa tiehensä.
Usein kielellisillä ilmauksilla voi olla aivan konkreettinen lähtökohta, joka kuitenkin aikojen kuluessa unohtuu, ja sanonnasta tulee yhteistä omaisuutta. Eräässä sadussa sanonta "siinä on koira haudattuna" viittaa aivan konkreettisesti hautamuistomerkkiin, jonka isäntä pystytti häntä uskollisesti palvelleelle koiralle. Konkreettisen lähtökohdan sanonnalle tarjoaa myös muinainen tapa haudata koira elävältä tallin tai navetan alle tarkoituksena näin suojella muita elikoita onnettomuuksilta. Haju paljasti, että oli aihetta olettaa maan alla piilevän jotain epäilyttävää, siinä oli koira haudattuna. Toisaalta voi myös ajatella, että koira-sanaan toisinaan liitetyt negatiiviset mielleyhtymät tekevät sanasta sopivan juuri tähän sanontaan, koiraa kun voidaan pitää myös haukkumasanana.
Suomen kielen sanakirjat 2: Suomalainen fraasisanakirja/toim. Sakari Virkkunen. Otava, Helsinki, 1981
Nykysuomen sanakirja. Osa 2:J-K/[päätoimittaja: Matti Sadeniemi] WSOY, Helsinki, 1992
http://www.br-online.de/wissen-bild...uellen.xml
http://www.stern.de/wissenschaft/na...eid=501586
http://www.ordbruket.com/webcross/a...ugglor.htm
Copyright © Helsingin kaupunginkirjasto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti