keskiviikko 31. elokuuta 2011

Keskiviikko ja valokuvauspäivä

 Koko koulu oli enemmän ja vähemmän sekaisin koko päivän. Toisen kerroksen aulassa oli valokuvaus!

Nopeasti ja aikataulun mukaan kuitenkin edettiin ja kaikki 22 ryhmää ohjaajineen saatiin kuvattua.

Päivän aikana kului ainakin 10 kertainen määrä hiuslakkaa ja toinen mokoma huulikiiltoa. Jokainen haluaa olla edukseen kuvauksessa!

Opettajat huomioivat poikkeuspäivän tuntisuunnitelmissa. Kun osa ryhmästä on menossa ja toinen tulossa ei normaalitunnin pitäminen onnistuisi. Huomenna otetaan menetetty opiskeluaika takaisin tekemällä tiiviimmin töitä.

maanantai 29. elokuuta 2011

Uusi-vanha historianopettaja Juuso

JUUSO vastasi kysymyksiini näin:

1. Miten "Myrttisen maustekurkut" ja "Mauno" liittyvät sinuun, vai liittyvätkö mitenkään?

Molemmat liittyvät homonymian kautta. Mauno on siis se outo koulun käytävillä vaelteleva hahmo, joka käyttää nimeäni. (Tarkemmin ottaen isäni.)


2. Olet koulussamme "uusi-vanha" opettaja koska olit muutama vuosi sitten myös opettamassa koulussamme.
Millaisia muistikuvia ja fiiliksiä jäi tuolta LiLu-komennukselta?

Se oli mulle eka vuosi opettajana ja siksi tärkeä, että sen jälkeen on ollut 100%:n selvää, että haluan olla juuri opettaja ammatiltani. Huomasin tykkääväni opettamisesta aivan valtavasti ja viihtyväni nuorten parissa. Muistan tuon lukuvuoden päätteeksi pohtineeni, että kun töihin lähtee joka aamu iloisin mielin ja kotiin palatessa on aina raskaankin päivän jälkeen hyvä fiilis, niin silloin täytyy olla oikealla alalla.

Toisaalta tuntien/kurssien valmistelu vei tietysti lähes kaiken aikani. Onneksi mulla oli puhelimen päässä tuttu mentor-opettaja, jolta sain päivittäin hyviä vinkkejä, käytännön neuvoja ja muuta apua lähes kaikkeen mahdolliseen. Kun seuraavana vuonna olin auskultoimassa, niin moneen otteeseen tuntui siltä että tekisin sitä jo toista kertaa.


3. Miksi sinusta tuli historianopettaja? Oletko koskaan ajatellut ruveta arkeologiksi tai museon intendentiksi?

Mä lähdin humanistiseen opiskelemaan aika avoimin mielin ja takki auki, vailla sen suurempaa suunnitelmaa.  Epämääräisenä tavoitteena oli vain perehtyä muinaisiin viisauksiin ja kerätä jonkinlainen parempi ymmärrys maailmasta, joten ekana opiskeluvuotena otinkin kursseja kymmenestä eri aineesta. Opiskelujen edetessä suorituksia alkoi kerääntyä erityisesti antiikin tutkimuksen aihepiiristä, erityisesti klassillisesta arkeologiasta, joten pitkään ajattelin että arkeologihan musta varmaan sitten tulee.

Käytännön harjoittelujaksojen jälkeen kuitenkin huomasin ettei arkeologia ollut missään nimessä oma alani. Multa puuttu ensiksikin sellanen arkeologeille tyypillinen antikvaarinen intohimo niitä esineitä kohtaan. muinaisjäännökset on valitettavan tuppisuisia monista niitä käyttäneiden ihmisten elämän asioista ja niiden kautta historiaa tarkastellessa tulee aina ikävä esim. vähänkin syvällisempää kulttuuri- ja aatehistoriaa.

Se kaikkein tärkein syy olikin se, että arkeologi on tyypillisesti huomattavan erikoistunut yhteen kapeaan  aihepiiriin ja mä halusin yhden arkeologian tentin jälkeen ottaa aina seuraavaksi jotain ihan muuta, esim. filosofiaa tai vaikkapa uuden ajan alun mikrohistoriaa. Lukiossa kun käsitellään koko maailmanhistoriaa, niin voi huoletta lukea mistä tahansa aiheesta tai aikakaudesta ja aina tuoda siitä sitten jotain omaan opetukseensa.

Historian opettamista aloinkin pohtia uravalintana juuri tuosta syystä. Olin kyseisen ammatin harjoittamista saanut seurata aika läheltä aikaisemmin, joten ajattelin kokeilla että olisko se myös mun laji. Ekan LiLu-vuoden jälkeen siis vihdoin tiesin, että "mikä musta tulee isona". :)


4. Mikä on mielenkiintoisin paikka, jossa olet koskaan käynyt?

Käyntikertojen perusteella vastaus olisi varmasti Rooma, koska sinne olen useimmin suunnannut. Roomassa kun voi kävellä mihin tahansa ja aina päätyy keskelle valtavaa ulkoilmamuseota. Toisaalta semmonen tosi perimmäinen "nyt olen kaukana kotoa"-fiilis tulee mieleen Kairosta auringon laskun jälkeen. Siellä kun ei pääasiassa ole katuvaloja, niin auringon valon kaikottua koko kuhiseva miljoonakaupunki menee täysin pimeäksi, mutta sama vilinä jatkuu silti. Olo oli huomattavan orpo kun kieltä ei osannut, katuja ei meinannut uskaltaa ylittää edes päivänvalossa ja esim. basaarikujilla mukana piti olla kevlar-liivein ja konepistoolein varustetut turvamiehet. Sellainen tunne tuli, että tänne jos eksyisin niin sille tielle varmasti jäisin.



Kiitos vastauksista! Ja tervetuloa takaisin LiLun opettajakuntaan!

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Lilympialaiset 24.8. keskiviikko

Jo perinteisiä (toinen kerta!) Lilympialaisia kisattiin pallokentällä koko Linnankosken lukion voimin.
Lukiolaiset kiersivät ryhmänohjaajansa kanssa tehtävärasteja joissa tarvittiin nopeutta, nokkeluutta, yhteistyötä ja antautumista. Sää suosi: edellisen päivän kaltaista saderyöppyä ei saatu niskaan. Iloisista ilmeistä voi päätellä että hauskaa oli. Voitto ei ollut päivän pääasia vaan yhdessä oleminen ja yhdessä tekeminen.

Kiitos Leilalle ja Liisalle, jotka loivat puitteet! Ilman opiskelijakuntaa ja Hannan ryhmää 09G eivät järjestelyt olisi toimineet! Ja kiitos kaikille mukana olleille! Olipa tosi kiva päivä!






















perjantai 19. elokuuta 2011

Simon haastattelu


Simo aloitti tänä syksynä matematiikan opettajan sijaisena Linnankosken lukiossa. Hän vastasi muutamiin esittämiini  kysymyksiin.


1. Kiva kun tulit lukioomme opettajaksi. Mistä keksit hakea koulumme matematiikanopettajan sijaisuutta?
Ikävä kyllä tähän ei ole mitään hohdokasta tarinaa, vaan etsin avoimien työpaikkojen listalta matematiikan opettajan työtä ja lähetin hakemuksen muun muassa tänne Linnankosken lukioon. Onni oli, että sain paikan tästä mukavasta koulusta ja kauniista kaupungista.


2. Opetatko muitakin aineita kuin matematiikkaa?
En ainakaan tällä hetkellä. Äidinkieltä voisi olla mukava opettaa, koska suomen kieltä olen opiskellut.


3. Mistä tietää ihan varmasti, että 1 + 2 = 3 ?
Oletko koskaan epäillyt sitä?
En tiedä, koska pro gradu -tutkielmassani pääsin vasta siihen, että 1 + 1 = 2, eikä senkään todistus ollut täydellinen. Yhteenlasku on kyllä aika helppo määritellä rekursiivisesti eli siten, että yhteenlaskun määritelmä käyttää hyväkseen yhteenlaskun määritelmää, mutta vieläkään en tiedä, mikä oikeuttaa tällaiseen rekursiiviseen määritelmään. Kehämääritelmäähän ei saisi syntyä.
Huomauttaisin vielä, että omien täsmällisyysvaatimuksiensa ja symbolikielensä avulla kirjoitettuna lukumäärää yksi (1) tarkoittava termi olisi Nicolas Bourbaki -pseudonyymiä käyttävän ranskalaisen matemaatikkoryhmän arvelujen mukaan ilman lyhennysmerkintöjä ja muita oikomisia ollut kymmeniä tuhansia merkkejä pitkä. Eräs tutkija tarkasti asian ja tuli tulokseen, että lukumäärä yksi (1) ilmaistaan bourbakilaisittain oikeasti 4 523 659 424 929 (noin 4,5 biljoonalla) symbolilla!


4. Muistatko, millaisia ammattihaaveita sinulla oli peruskoulu- tai lukioaikana?
Tutkija tai opettaja. Olin jo silloin ihan laitostunut.


5. Sotketaanko sinut usein kirjailija Simo Hämäläiseen?
Vain yhden kerran on sotkettu. Eräs mies soitti Lieksasta päin ja pyysi kirjoittamaan itsestään tarinan.


Kiitos haastattelusta!!

- No niin, toivottavasti eivät vastaukset ole liian pitkiä.


Vastauksesi olivat juuri sopivan pituisia (pyöristettynä alaspäin ilman kymmenesosia)!
Tervetuloa työyhteisöön, Simo!

maanantai 15. elokuuta 2011

LiLun opettajakunta kokoontui VESO-suunnittelupäivänä ma 15.8.

Opettajakunta aloitti LV 2011-12 työrupeaman yhteisellä suunnittelupäivällä. Tunnelma ope-huoneessa oli kuin syyslukukauden alkaessa yleensäkin: kyseltiin kuulumisia ja lomamatkojen kohteita, taivasteltiin kuinka nopeasti se taas menikään - kesä. Ja kuka tuo uusi nuorimies on, joka istuu matikistien pöydässä?

Puheensorinan lomassa kuulosti ihan siltä että on taas mukavaa aloittaa, kirjoittaa uusien kurssien opiskelijoiden nimet arvostelulistoihin ja merkitä kalenteriin vanhempainiltojen päivämäärät.

Iltapäivällä kokoonnuttiin opettajien yhteiseen valokuvaukseen. Lisäksi aineryhmät pitivät omia suunnittelukokouksiaan.

Ensimmäisen vuosikurssin ryhmänohjaajille oli "Pehmoeläinmies"-TOMI pitämässä omaa koulutustaan. Uudet opiskelijat ovat meille tärkeitä! Haluamme mahdollisimman nopeasti tutustuttaa heitä toisiinsa, ryhmänohjaajaansa ja koko LiLun kulttuuriin.

Koulun alkaminen syksyllä on aina uutta ja ainutkertaista, vaikka sen olisi kokenut monta kertaa. Uusi sivu muistikirjassa, uusi kalenteri ja uusi mahdollisuus!
Tomi ja pehmoeläimet!

lauantai 13. elokuuta 2011

Liikennekäytös kymppiin koulujen alkaessa

Haastan koko Linnankosken lukion (opiskelijat, opettajat, henkilökunnan ja rehtorit sekä vanhemmat ja huoltajat) mukaan liikennesääntöjen kunnioittamiskampanjaan koulujen alkaessa!

Kun ekaluokkaa aloittavan vanhemmilta kysyy, mikä koulussa huolestuttaa eniten, on vastaus: "Koulumatkat!"

Lukiolaisten vanhempia eivät koulumatkat enää huolestuta samalla tavalla. Meidän tehtävämme onkin tehdä pienten liikenteessä liikkuvien koulumatkoista mahdollisimman turvallisia.

Tunnustan itsekin jalankulkijana ennakoivani liikennevaloissa vihreän vaihtumista ja kipaisevani kadun yli punaisen vielä palaessa. Nyt täytyy laittaa kiire nurkkaan ja antaa hyvää mallia pienemmille.

Autoilijat, mopoilijat, mopoautoilijat, moottoripyöräilijät ja pyöräilijät ovat erityisen tärkeässä asemassa puhuttaessa pienten koululaisten liikenneturvallisuudesta. 6-10-vuotias ei pysty samalla tavalla arvioimaan liikennettä kuin jo kauan liikenteen kiemuroihin tutustunut. Ajovauhdit kuriin! Ei kaahailua! Ei ajattelua, että minulla on oikeus mennä - viis seurauksista. Hälytyskellon pitää piristä jokaisessa kadunkulmassa ja suojatietä lähestyttäessä. Mieluummin minuutin viivästys kuin liikenneonnettomuus ja sen seuraukset.

Jokainen meistä pystyy palauttamaan mieleen oman koulutiensä alkumetrit. Kun selässä keikkuva reppu oli melkein suurempi kuin itse. Repussa olivat suurimmat aarteet: Aapinen ja hyppynaru, eikä muistissa ollut yhtään liikennesääntöä. Ollaan valppaina ja yritetään antaa pienille koululaisille hyvää mallia siitä, miten aikuiset osaavat toimia liikenteessä maltillisesti ja oikein.


perjantai 12. elokuuta 2011

Maija-OPO


Linnanakosken lukiossa aloittaa lukuvuoden alusta OPO:n sijaisena Maija P.
Tässä tutustumishaastattelu OPOlle.

1. Miksi sinusta tuli OPO?
 
Minä suunnittelin opon työtä oikeastaan heti, kun olin valmistunut luokanopettajaksi tai varmaan jo luokanopettajaopintojen aikana, kun opo-koulutus oli kätevästi samassa pienessä Jkl:n opettajankoulutuslaitoksessa.

Pidin luokanopettajan työstäni ja tein sitä yhdeksän vuotta, mutta sitten hakeuduin opinto-ohjaajakoulutukseen. Suurin syy innostukseeni opoilusta oli se, että luokan ulkopuolinen yhteiskunta on aina kiinnostanut minua, samaten psykologia oli lempiaineitani lukiossa. Ohjaustyö on ihmisen ymmärtämisen yritystä, ja ympäröivään yhteiskuntaan nuoria ohjaan. Opinto-ohjaajan työ on myös hyvin vaihtelevaa, tarjolla on hyvää lisäkoulutusta ja koko alan kehittäminen on pikku hiljaa tullut aina vaan minulle tärkeämmäksi. Nuorten ihmisten kanssa työskentely on suuri lahja, josta saa paljon voimaa.

2. Mikä on työssäsi mielenkiintoisinta?

Nuoret ihmiset ovat todella kiinnostavia, ja ohjauskeskustelut ovat jatkuva oppimisen alue minulle. Kiinnostavaa ovat myös erilaiset työtoverit, ja yhteistyö heidän kanssaan.

3. Aloitat uudessa koulussa ja kaikki on sinulle uutta – millaisilla fiiliksillä?

Tuntui hyvältä tulle kauniiseen Porvooseen kauniiseen valoisaan työhuoneeseen. Minut otettiin erittäin ystävällisesti vastaan. Odotan hyvää ja työntäyteistä lukuvuotta. Jotenkin on levollinen fiilis.

4. Mitä harrastat?  

Tennistä pelaan ja liikun muutenkin paljon, sen lisäksi teen kuvataidetta, kuvanveistoa tarkemmin ilmaistuna.

5. Mikä on mielenkiintoisin paikka missä olet käynyt?

Pingyao, joka on pieni ikivanha kaupunki Kiinassa.

6. Muistatko, mikä oli ammattihaaveesi joskus nuorempana?

Arkkitehti.

 Tervetuloa työyhteisöön Maija!

torstai 11. elokuuta 2011

Herätyskello soi puoli seitsemän

Opettajainhuoneessa ei ihan joka päivä
aloiteta töitä kakkukahveilla - tänään kylläkin!
Herätys aamulla klo 6:30 tuntuu kesälomaviikkojen jälkeen vielä työläältä. Kolmas aamu oli kuitenkin jo selvästi helpompi kuin ensimmäinen. Kesällä on tullut kukuttua myöhempään kuin normaalisti ja aamulla on voinut kääntää rauhassa kylkeä. Loman luksusta! Ja nyt vain nopeasti kello "kouluaikaan" ja aikaisemmin nukkumaan.
Apulaisrehtori Erkki on laittanut tuulemaan! B-portaan liukastumisvaaralliset portaat ovat saaneet vuosien odotuksen jälkeen ensimmäiset liukastumisestenauhat. Lisää on luvassa Tilakeskuksen toimesta. Näin tämäkin vuosia hiertänyt asia saadaan kuntoon.
Sama koskee "Tupakointi kielletty!"-plakaatteja: asia jäi viime syksynä kesken ja kun vuoden kuluttua ollaan edelleen samassa tilanteessa "täytyi tehdä jotain", Erkki totesi ja tarttui asiaan. Well done, Erkki!

Kokosimme tänään 1.vuosikurssilaisten kansioita terveydenhoitaja Päivin ja kanslisti Tarjan kanssa. Samalla pohdimme, onko talkootyön perinne Suomessa katoamassa vai peräti kokonaan kadonnut? Kun useampi ihminen tekee samaa "urakkaa" työ joutuu nopeasti. Samalla voi jutella ja tuumailla ystävien ja työkavereiden kanssa. Päivi epäili, että talkoot on enemmän itäsuomalaista kansanperinnettä: mentiin auttamaan naapurin perunapellolle ilman erillistä kutsua. Mutta osataanhan Pohjanmaallakin: "kökkä" eli talkoot pystyyn ja kaverin talonperustukset valmiiksi yhdessä illassa! Joku väitti, ettei ruotsin kielessä ole (muka) ollenkaan talkoita tarkoittavaa sanaa, vaan tämä on (muka) suomalainen traditio. Oikaiskaa, jos teillä on parempaa tietoa.

Jussi J. ja Jaakko ovat ahkeroineet tietokoneiden asentamisen kanssa monta päivää. Tänään iltapäivällä kuvisluokan lattiaan ilmestyi outo valoilmiö: aurinko! Saas nähdä, ehtivätkö työmiehet saada parketin kuntoon koulun alkuun mennessä. 2.krs:n työhuoneet olivat ainakin torstaina aika alkutekijöissään.

Suunnittelu- (tuleva laatu- ja kehittämis-) ryhmä aloitti oman urakkansa tänään. Paljon on tehty valmistelevaa työtä kesän aikana rehtori Airan ja kanslian toimesta, mutta opettajakunnan näkemys on kouluvuoden suunnittelussa tärkeä. Maanantain Vesossa on paljon asiaa!

Syksyinen koulunalku pitää sisällään aina kutinaa - mukavaa kihelmöintiä ja odotusta uudesta.

Tervetuloa syksy ja uusi kouluvuosi!



lauantai 6. elokuuta 2011

Katse uuden kouluvuoden horisonttiin

 Tästä se taas lähtee!

Mukava tapa suuntautua tulevaan lukuvuoteen ja tavata kollegoita / opiskelijoita toteutui perjantai-iltana Peacockissa. LiLun Stagelaisia ja opettajakuntaa oli mukana seuraamassa Tykin ensi-iltaa Silmistä pois. Yleisön joukossa oli muitakin porvoolaisia seuraamassa miten "meidän oma" Juska pärjää. Luca Gargano bongattiin yleisön joukosta muiden julkkisten lisäksi.

Ja kyllähän Juska pärjää! Jos minulta kysytään, hän oli lavan säteilevin ja karismaattisin esiintyjä! Todella ammattimaista musikaalia oli tarjolla - varsinkin tyttöjen laulut tekivät vaikutuksen.

Miten tämän saman draivin saisi siirrettyä omaan työhönsä? Että joka päivä antaisi parhaansa ja viikosta toiseen valmistautuisi innolla uuteen "ensi-iltaan". Live-esityksen voimaa ei voita mikään! Ja sitähän se meidän lukiolaisten elämä on, jokaisella oppitunnilla.