Jostain syystä ajauduin miettimään vierailua Hämeenlinnassa Meijerialan oppilaitoksella tammikuussa. Opettajat siellä kertoivat, miten jäätelön laadun tarkkailu on järjestetty. Kaikessa elintarviketuotannossa on tarkat laatuvaatimukset raaka-aineille, prosessin puhtaudelle ja vielä lopputoloksestakin otetaan tarvittavat näytteet.
Kaikkien testausten ja laboratoriokokeiden lisäksi entistä enemmän tehdään ns. aistinvaraista tarkkailua prosessin aikana. Järkeenkäypä perustelu on, että jos tehdään tuhansien litrojen jäätelöannos valmiiksi ja huomataan vasta parin päivän päästä koko valmistuserän olevan virheellistä, nousevat hukkakustannukset korkeiksi.
Jos prosessia valvova henkilökunta on koulutettu tarkkailemaan pienimpiäkin viitteitä siitä, että jotain on vialla, voidaan tuotanto keskeyttää heti kun vika on havaittu. Ihmisen aistit ovat tarkkoja ja pelkällä tuoksulla saatetaan päästä nopeasti vaikkapa pilaantuneen maitoerän jäljille.
Koulussa laadun arviointi tapahtuu hitaasti. Koulujen keräämät tulokset lähetetään koulutustoimistoon (laboratorioon) ja tuloksia saadaan noin puolen vuoden kuluttua. Koulutuslautakunta tekee omat yhteenvetonsa ja erityksensä valtuustolle. Kunnan taloustilanne viimekädessä määrittää pystytäänkö koulutuksen laadussa olevia virheitä korjaamaan, vai tehdäänkö lisää "epäkuranttia" tavaraa.
Paljon jäi kysymyksiä ja jatkuvakäyttöisen jäätelökoneen mekanismi mietityttää edelleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti