tiistai 13. maaliskuuta 2012

OPOt tulilinjalla

Pojat tekevät sementtiä kuviksen tunnilla.
 Lukion opinto-ohjaus on ollut monen hiljattain ilmestyneen tutkimuksen ja lehtiartikkelin kritiikin kohteena.


Muutaman viikon takainen Koulutuksen arviointineuvosto julkaisi tutkimuksen: "Lukion tuottamat jatkokoulutusvalmiudet
korkeakoulutuksen näkökulmasta", jossa lukion opinto-ohjaukseen vaaditaan täydellistä remonttia!
http://edev.fi/img/portal/1121/Julkaisu_nro_59.pdf?cs=1329895764

"Kenen tää hiekka on? Saako tätä ottaa?"
 Julkaisussa kerrotaan selkeästi, että tutkimus on tehty korkeakoulujen näkökulmasta. Lukion suorittaneille tehty kysely tavoitti yli 10.000 vastaajaa, mikä on varmasti riittävä määrä antamaan validia tulosta. Opiskelijoiden lisäksi oli haastateltu korkeakouluissa työskenteleviä. Tutkimuksen ensimmäinen kohde oli tarkastella lukion tuottamia tiedollisia ja taidollisia valmiuksia ja toinen oli tarkastella lukion tuottamien tietojen ja taitojen sekä korkeakouluopiskelun edellyttämien valmiuksien vastaavuutta.


Tutkimuksen tekijät päätyvät tulosten pohjalta neljään parannusehdotukseen, joista neljäs oli:


4.  Lukion opinto-ohjaus tulee uudistaa perusteellisesti!


 Lehdissä alkoi julkistamisen jälkeen mitä moninaisin kirjoittelu siitä, miten lukioiden opinto-ohjaus on toimatonta eikä "opoa tavoita silloin kuin haluaisi" tai "opo antoi vääriä ohjeita". Osittain kritiikki ja arvostelu kohdistuivat peruskoulujen ohjaajiin, opojen (epäpäteviin) sijaisiin tai muihin neuvonantajiin, mutta sitä asiaa ei oltu kirjoituksissa juurikaan avattu. (Kts. esim. Uusimaan juttu: http://www.uusimaa.fi/artikkeli/95656-abit-harkitsevat-muuttoa-kirjastoon )
Tarvitaanko lisää valinnaisuutta lukiokurssien suhteen?
 Lukion OPOna haluaisin kiinnittää huomiota muutamaan lehtien/tutkimusten unohtamaan asiaan.

Se, kenen näkökulmasta tutkimusta tehdään, vaikuttaa olennaisesti lopputulokseen. Jos vastaavaa kyselyä olisivat tehneet yrittäjät, he varmasti olisivat saaneet tulokseksi erilaisen listan asioista, mitä lukioissa pitäisi opettaa ja mihin nuoria tulisi ohjata. Puhumattakaan, jos asiaa tiedusteltaisiin ammatillisilta opettjilta: hakeutuuhan ylioppilaita myös ammatilliselle toiselle asteelle.

Tutkimuksen perusolettamuksena tuntuu olevan, että jokainen lukion aloittava opiskelija tietää jo tarkasti mihin hän haluaa sijoittua lukion suorittamisen jälkeen. Opinto-ohjaukselta "vaaditaan" tarkkoja neuvoja kurssien valitsemisessa, niin että tuo opiskelijan valitsema koulutusura toteutuisi ja että lukion aikana hankitut opit ja geneeriset valmiudet vastaisivat mahdollisimman hyvin valintaa.
Väittelyä OPO-tunnilla. Onko ylioppilastutkinnon arvosanat
riittävä valintakriteeri jatkokoulutukseen päääsemisessä?

Tosiasiassa aika harva lukion aloittava tietää täysin varmasti millaisiin jatko-opintoihin hän tähtää. Suunnitelmat vaihtelevat lukion aikana ja vielä abiturienteillakin on useampia - toisistaan varsin poikkeaviakin - jatko-opintotoiveita ja -suunnitelmia. Haetaan TAIKkiin ja Kauppakorkeaan, Lääkikseen ja Sibeliusakatemiaan saman kevään aikana. Mikä olisi ollut oikea ohje em. tapauksissa kurssien tärkeydestä lukion alkaessa?

Lukiolaisten liiton tekemän kyselytutkimuksen mukaan 77% lukion aloittavista ei tiennyt, mihin aikoo hakea lukion jälkeen. http://www.lukio.fi/site/assets/files/6119/lukio_2_0.pdf

Seuraavassa vaiheessa lukionsa päättänyt nuori joutuu taistelemaan suunnitelmansa muuttamisessa todellisuudeksi. Hän itse, vanhemmat ja OPO voivat kaikki olla samaa mieltä siitä, että Teknillisen korkeakoulun (nyk. Aalto yo) tuotantotalous olisi paras mahdollinen vaihtoehto. Opiskelupaikka ei välttämättä ensimmäisellä - ei ehkä toisellakaan - kerralla avaudu. Kaikki olemme kuulleet sitkeistä sisseistä, jotka ovat pyrkineet oikeustieteelliseen useita, useita kertoja pääsemättä sisään. Tässä todellisuudessa arviointineuvoston ohje OPOille on, että tarvitaan enemmän ohjausta tulevan opiskelu- ja ammattialan "ammatillisen identiteetin" vahvistamiseen lukion aikana. Niinpä...
Kaikista aineista ei ole välttämättä hyötyä... Ainevalikoimaa
voisi supistaa... Mistä tietää, mistä on hyötyä?

Arviointineuvoston mielikuva maailmasta, jossa putkimaisesti edetään koulutuksesta toiseen ja sijoitutaan sujuvasti omaa koulutusta vastaavaan työhön, ei valitettavasti enää pidä paikkaansa. Myös akateemisilla aloilla on työttömyyttä, pätkätyöllisyyttä ja sijoittumista koulutusta vastaamattomaan työhön. Harva tämän päivän lukiolaisesta saa 40-vuoden päästä työnantajaltaan kultakellon uskollisesta palveluksesta. Sitä ennen on ehtinyt ulkoistaminen, yrityksen siirtyminen muualle tai joukkoirtisanominen. Uudelleen kouluttautuminen, joustavuus työmarkkinoilla ja työpaikan vaihtuminen useita kertoja työuran aikana on lähempänä nykyisyyden ja tulevaisuuden todellisuutta.

HS (12.3.2012) Helsingin yliopiston professori Patrik Schein sanoo: "Ylioppilastutkinnosta on tullut peli, jossa tehdään valintoja ankarasti taktikoiden" ja " aineistostamme käy ilmi, että on lukioita, joissa opinto-ohjaajat ja rehtorit suorastaan patistavat kokelaita kirjoittamaan helppoja aineita". Professorin mukaan ylioppilastutkinnon arvosanat eivät ole tarpeeksi yhteismitallisia että niitä voitaisiin käyttää yliopistojen ja korkeakoulujen valintakriteereinä.

OPOna kritiikki tuntuu kohtuuttomalta! Varmasti kukaan OPO (tai rehtori) ei käske tai edes suosittele, että "kirjoittakaa näitä helppoja aineita niin saatte paremmat arvosanat". Lukiolaiset valitsevat itselleen sopivan kirjojitettavien aineiden yhdistelmän, jonka pisteytyksen jatko-opintoihin he kyllä itsekin osaavat käydä tarkistamassa. Aika harvoin tulee tilanteita, joissa opiskelija ei tiedä, mitä hän kirjoittaisi. Jos pisteytysohjeissa kerrotaan, että opiskelija voi ilmoittaa parhaan reaalikokeen arvosanan, niin opiskelija (totta kai!) arvioi mistä tuo hyvä arvosana olisi mahdollista saada. Pitäisin jopa kokelaan "tyhmyytenä" mennä kirjoittamaan mahdollisimman haastavia aineita ilman tällaista pientä spekulointia. Jokaisen ylioppilastutkintoon osallistuvan on lisäksi arvioitava omat voimavaransa oikein: kaikki eivät pysty tai halua kirjoittaa 6.-7. ainetta. Parempi on saavuttaa hyväksytty ylioppilastutkinto ja jatko-opintokelpoisuus kuin jäädä vielä ½-1 vuodeksi korottamaan hylättyä tai heikkoa arvosanaa lukioon.

Julkisuudessa olleiden puheenvuorojen seurauksena on muodostettu käsitystä, että tällä hetkellä lukioiden opinto-ohjaus on täysin kelvottomasti hoidettu! Lukion OPOn vinkkelistä tämä tuntuu oudolta. Omassa lukiossani (olkoonkin itsekehua) ohjaus toimii tällä hetkellä hyvin. Parannettavaa toki on. LiLussa OPOt pitävät jokaiselle vuosikurssille OPO-tunteja ja haastattelevat henkilökohtaisesti jokaisen lukiolaisen kouluvuoden aikana. Ohjattavien määrä on n. 300 / OPO - ja kolmas OPOn virka on perustettu ensi lukukauden alusta alkaen. Jos OPOja on riittävästi ja kun ohjaus hoidetaan opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti, ei pitäisi olla tilannetta, missä ohjausjärjestelmä ei ollenkaan toimi tai se pitäisi romuttaa. Luku sinänsä on se, että monissa lukioissa on ohjaus hoidettu epäpätevin voimin tai että ohjaukseen varattu resurssi on mitätön.

OPO-kolleega Maija totesi mielestäni hyvin: "Jos entinen uudistetaan perusteellisesti, niin millainen on uusi ja toimiva ohjausjärjestelmä?" Tähän ei tutkimuksissa tai lehtikirjoituksissa annettu vastausta, ei edes ideoita.