1. Miten "Myrttisen maustekurkut" ja "Mauno" liittyvät sinuun, vai liittyvätkö mitenkään?
Molemmat liittyvät homonymian kautta. Mauno on siis se outo koulun käytävillä vaelteleva hahmo, joka käyttää nimeäni. (Tarkemmin ottaen isäni.)
2. Olet koulussamme "uusi-vanha" opettaja koska olit muutama vuosi sitten myös opettamassa koulussamme.
Millaisia muistikuvia ja fiiliksiä jäi tuolta LiLu-komennukselta?
Se oli mulle eka vuosi opettajana ja siksi tärkeä, että sen jälkeen on ollut 100%:n selvää, että haluan olla juuri opettaja ammatiltani. Huomasin tykkääväni opettamisesta aivan valtavasti ja viihtyväni nuorten parissa. Muistan tuon lukuvuoden päätteeksi pohtineeni, että kun töihin lähtee joka aamu iloisin mielin ja kotiin palatessa on aina raskaankin päivän jälkeen hyvä fiilis, niin silloin täytyy olla oikealla alalla.
Toisaalta tuntien/kurssien valmistelu vei tietysti lähes kaiken aikani. Onneksi mulla oli puhelimen päässä tuttu mentor-opettaja, jolta sain päivittäin hyviä vinkkejä, käytännön neuvoja ja muuta apua lähes kaikkeen mahdolliseen. Kun seuraavana vuonna olin auskultoimassa, niin moneen otteeseen tuntui siltä että tekisin sitä jo toista kertaa.
3. Miksi sinusta tuli historianopettaja? Oletko koskaan ajatellut ruveta arkeologiksi tai museon intendentiksi?
Mä lähdin humanistiseen opiskelemaan aika avoimin mielin ja takki auki, vailla sen suurempaa suunnitelmaa. Epämääräisenä tavoitteena oli vain perehtyä muinaisiin viisauksiin ja kerätä jonkinlainen parempi ymmärrys maailmasta, joten ekana opiskeluvuotena otinkin kursseja kymmenestä eri aineesta. Opiskelujen edetessä suorituksia alkoi kerääntyä erityisesti antiikin tutkimuksen aihepiiristä, erityisesti klassillisesta arkeologiasta, joten pitkään ajattelin että arkeologihan musta varmaan sitten tulee.
Käytännön harjoittelujaksojen jälkeen kuitenkin huomasin ettei arkeologia ollut missään nimessä oma alani. Multa puuttu ensiksikin sellanen arkeologeille tyypillinen antikvaarinen intohimo niitä esineitä kohtaan. muinaisjäännökset on valitettavan tuppisuisia monista niitä käyttäneiden ihmisten elämän asioista ja niiden kautta historiaa tarkastellessa tulee aina ikävä esim. vähänkin syvällisempää kulttuuri- ja aatehistoriaa.
Se kaikkein tärkein syy olikin se, että arkeologi on tyypillisesti huomattavan erikoistunut yhteen kapeaan aihepiiriin ja mä halusin yhden arkeologian tentin jälkeen ottaa aina seuraavaksi jotain ihan muuta, esim. filosofiaa tai vaikkapa uuden ajan alun mikrohistoriaa. Lukiossa kun käsitellään koko maailmanhistoriaa, niin voi huoletta lukea mistä tahansa aiheesta tai aikakaudesta ja aina tuoda siitä sitten jotain omaan opetukseensa.
Historian opettamista aloinkin pohtia uravalintana juuri tuosta syystä. Olin kyseisen ammatin harjoittamista saanut seurata aika läheltä aikaisemmin, joten ajattelin kokeilla että olisko se myös mun laji. Ekan LiLu-vuoden jälkeen siis vihdoin tiesin, että "mikä musta tulee isona". :)
4. Mikä on mielenkiintoisin paikka, jossa olet koskaan käynyt?
Käyntikertojen perusteella vastaus olisi varmasti Rooma, koska sinne olen useimmin suunnannut. Roomassa kun voi kävellä mihin tahansa ja aina päätyy keskelle valtavaa ulkoilmamuseota. Toisaalta semmonen tosi perimmäinen "nyt olen kaukana kotoa"-fiilis tulee mieleen Kairosta auringon laskun jälkeen. Siellä kun ei pääasiassa ole katuvaloja, niin auringon valon kaikottua koko kuhiseva miljoonakaupunki menee täysin pimeäksi, mutta sama vilinä jatkuu silti. Olo oli huomattavan orpo kun kieltä ei osannut, katuja ei meinannut uskaltaa ylittää edes päivänvalossa ja esim. basaarikujilla mukana piti olla kevlar-liivein ja konepistoolein varustetut turvamiehet. Sellainen tunne tuli, että tänne jos eksyisin niin sille tielle varmasti jäisin.
Kiitos vastauksista! Ja tervetuloa takaisin LiLun opettajakuntaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti