Anni ja Paavo olivat katsomassa iltapäivällä YPL:n kolmatta kenraalia. Ensimmäiset tunnelmat olivat:
Paavo: Loistava!
Anni: Ihana, ihana, ihana!
Kumpikaan ei ollut näynyt aikaisemmin YPL:n kohtauksia livenä. Paavo oli tosin mukana elokuussa katsomassa tamperelaisten esitystä Peacocissa, missä Juska oli mukana.
Kysymykseen "miltä tuntuu kun kaverit ovat musikaalitähtiä" Anni toteaa: "Hienolta" ja Paavo kuittaa kyynisemmin: "Siihen on jo tottunut".
Paavo sanoo, että keväällä kyllä Juskan puolesta jännitti enemmän. Nyt on enemmän sellainen tunne, että kaikki menee hyvin eikä jännitä enää. Kun kyselen syytä komeaan mustaan silmään ja epäilen sen tulleen tappeluissa musikaalikavereiden puolustamisessa, Paavo sanoo: "Joo, voit sä siihen niin laittaa. Kyllä mä Juskaa ja muita puolustaisin! Mutta oikeesti se tuli viime viikolla jalkapallopelissä Kokkolassa." Pojat muuten kävivät poimimassa sieltä lukiolaisten jalkapallokilpailun pronssia!! Onnea siitä!
Onko musikaalissa esiintyvät tulleet diivoiksi? kyselen. Anni miettii, että ehkä alkuun oli jotain sellaista. - Mutta nyt ne on kyllä ihan kuin kaikki muutkin ja kavereita. Paavon mielestä tähteys ei ole noussut kenellekään hattuun. - Ei ne oo miksikään muuttunu. Samanlaisia ne on kun ennenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti