Perjantain näytös kello 13 oli varattu opiskelijoille, joita olikin kiitettävästi paikalla Linnankosken lukiolaisten lisäksi. Toivottavasti esitys antoi ajattelemisen aihetta ja myös intoa tutustua alkuperäiseen Mary Shelleyn "Frankenstein"-romaaniin.
Itselleni teatteri näyttelijän näkökulmasta on suhteellisen uusi ja vieras alue. Olen aina - lapsuudesta saakka - käynyt paljon teatterissa ja pitänyt esittävästä taiteesta.Se, että itse uskaltautuu lavalle katseiden kohteeksi, ei ole helppoa! Täytyy heittäytyä, mennä sellaisille alueille, jotka eivät ole mukavia... Ja palkkioksi saa ryhmän tarjoamaa yhteisöllisyyttä, kirjallisuuden tutkimista näytelmän keinoin ja tunnetta, että on ryhmän jäsenenä saavuttanut jotain yhdessä!
Mahtavaa on kokea, että esitys koostuu niin monien taitavien ihmisen työstä. Ilman äänien ja valojen (Niko, Lukas, Leena) tuomaa atmosfääriä olisimme olleet kuin kalat kuivalla maalla. Ohjaajat (Leila ja Kaarina) ovat opastaneet meitä uupumatta yli puoli vuotta oikeaan ilmaisuun. Peter auttoi luomaan oikeaa ilmapiiriä tieteelliseen "höyryämiseen" ja Joni kuvasi meitä nettimainoksiin ja postereihin.
Ryhmässä ja yhdessä tekemisen tärkeys pitäisi aina pitää mielessä. Joku (teatterissa ohjaaja) on se, joka pitää langat käsissään ja luotsaa eteenpäin. Yksittäisen mukanaolijan (teatterissa näyttelijä ja avustajat) täytyy kuunnella ohjeita ja pyrkiä samaan päämäärään. Liika sooloilu johtaa kaaokseen, josta ei tule hyvää lopputulosta.
Rohkeasti vain etsimään omia rajoja ja ylittämään omia mukavuusalueita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti