Voihan pyhä ohjausprosessi!

Viimevuosina, -kuukausina ja ihan hiljattainkin olen alkanut vetää herneitä nenään aina kun mainitaan sana "ohjausprosessi". Tämä mantra kelpuutetaan lähes mihin tahansa perusteluksi: ei voi sijoittaa infotunteja ennen/jälkeen joulun, koska "ohjausprosessi" on väärässä vaiheessa. Ei voi tuoda oppilaita toisen asteen messuille, koska "ohjausprosessi" on kesken. Puhumattakaan, että Wilman ohjauslomakkeita voisi ottaa käyttöön: "henkilökohtainen ohjausprosessi" on eri opiskelijoiden kanssa eri vaiheessa.



Siis, haloo, mitä tämä nyt oikein on??
Lukion opona tiedän, että opiskelijat/oppilaat ovat omissa suunnitelmissaan ja jatko-opintotuumailuissaan eri vaiheissa. "Ohjausprosessin" käsittäminen jonkinlaisena lineaarisena, suoraviivaisena ja samanlaisena jatkumona - koskien koko ikäluokaa- tuntuu tosi oudolta.

Lukiolainen, sanotaan vaikka Valtteri, on vielä abivuoden syksyllä täysin ymmällään siitä, mihin pitäisi hakea. Hän vetoaa asepalvelukseen. Ehtiihän sitä miettiä vielä intissäkin. Tässä kohdassa mietin, miten relevantteja suunnitelmia Valtteri on tehnyt oman peruskoulun OPOnsa kansa? Pitkä matematiikka on jäänyt kesken, fysiikka ei sitten sen seurauksena onnistunutkaan ja vanhempien suunnitelmat ja unelmat jälkeläisen pääsystä Aalto-yliopiston tuotantotalouteen eivät näyttäisi toteutuvan. Valtteri itse tykkää enemmän jalkapallosta ja psykologiasta..Myöhemmin armeijassa sotapoliisina palvelu suuntaa turvallisuusalalle: poliisi- palomieskoulutus alkaakin kiinnostaa. Ehkä maanpuolustuskorkeakoulukin voisi olla vaihtoehto. Miten nämä vahvuudet näkyivät "ohjausprosessissa" peruskoulun aikana? Oliko informaario vääräaikaista vai sattuiko koulujen välinen jalkapalloturnaus samaan aikaan kun ohjaustunnilla käsiteltiin  jatko-opintoja - "ohjausprosessiin" jäi kenenkään huomaamatta aukko?

Ja entä Rosa. Peruskoulusta vaatimattomilla numeroilla lukioon nippa-nappa selvinnyt tyttö, joka innostuu uskonnon ja filosofian kursseista. Tet-paikat olivat Norpen kokoonpanossa ja siivousfirmassa. Peruskoulun OPOn kanssa kakkosvaihtoehdoksi valikoitui lähihoitajakoulutus. Abivuoden viimeisin suunnitelma on hakea lukemaan teologiaa. Välivuoden jälkeen - jonka teki töitä kouluavustajana - Rosa päätti hakea luokanopettajakoulutukseen.  Missä kohtaa "pyhä ohjausprosessi" tiesi/tunnisti tämän tien ja katkeamattomana nauhana ohjasi häntä oikeaan suuntaan?

Oppilaat/opiskelijat eivät aina kulje kuviteltua ja kultaista "ohjausprosessin" tietä. He harhailevat, haahuilevat ja tunnustelevat polkuaan pikkuhiljaa. Joku löytää väylänsä jo peruskoulussa ja määrätietoisesti toteuttaa unelmansa ja toiveensa toisen asteen koulutuksessa ja siitä eteenpäin. Joihinkin ylioppilaisiin törmää myöhemmin tavaratalon kassalla tai kansalaisopiston luovan kirjoittamisen kurssilla ja miettii - osasinko minä lukion OPOna ohjata ollenkaan oikeaan suuntaan? Useimmiten vastaus on: EN.

Oikean suunnan sijaan toivoisin voivani "ohjausprosessissa" esitellä vaihtoehtoja. Entä jos tämä ei tärppää, niin mikä voisi olla vaihtoehto? Ovatko toiveeni, haaveni ja todellisuus synkroonissa? Mitä voin tehdä, että suunnitelmani voisivat toteutua? Entäs, jos hakisitkin ammattikouluun? Oulussa muuten on AMK talonrakennustekniikan koulutusta. Ja Valkeakoskella Industrial Management  koulutusohjelma - ainakin tänä vuonna - tulevista koulutusohjelmista ei voi puhua mitään. Pitäisikö rimaa nostaa ylemmäksi: miksi ei valtio-, kauppa- tai oikeustieteellinen? Oliko teillä näistä puhetta peruskoulussa?

Mistä tämä "ohjausprosessi" alkaa ja mihin se päättyy? Miten arvioida, mikä on oikea-aikaista informaatiota? Onko "ohjausprosessin" päätepiste yläkoulun päättäjäispäivä vai jatkuuko se vielä siitä eteenpäin?

Olen pikkuhiljaa päätynyt ajatukseen, että mahdollisimman monikanavainen ja -muotoinen informaatio jatko-opinnoista (sekä peruskoulussa että lukiossa)  ja maksimaalinen kannustaminen omien vahvuuksien suuntaan  - riippumatta aikaisemmista opintomenestyksestä - voi (jonkin verran) auttaa opiskelijaa löytämään omaa urapolkuaan.

Hallelujaa!! Unohdetaan "pyhä ohjausprosessi" ja yritetään tarjota nuorille mahdollisimman paljon tietoa tulevaisuuden vaihtoehdoista. Kannustetaan heitä opiskeluun, oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. Huomataan heidän vahvuutensa ja vahvistetaan heidän omia suunnitelmiaan ja suuntautumistaan. Viitataan kintaalla valtiovallan tehokkuus- ja nopeusvaatimuksille. "Mieti, hanki tietoa, pähkäile - juttele perheen ja ystävien kanssa." Välivuosi Australian banaaniplantaasilla saattaa avartaa enemmän kuin vuosi kansanopistossa suorittamassa avoimen yliopiston kursseja - tai päinvastoin.

Viimekädessä parhainkin suunnitelma törmää todellisuuteen: Helsingin yliopistoon lääketieteelliseen hakeneista pääsi koulutukseen 8.1%. TEAK:n näyttelijätyön koulutusohjelmaan hyväksyttiin vuonna 2011 1,1% hakijoista. "Ja mikä olikaan varavaihtoehto?"