On toiveita täysi ja uljas hän,
hän uhkuvi voimia elämän;
viel´otsalla kirkkaus aamuinen
kuin sankari käypi hän riemuiten,
on poskilla verevä rusko,
poven täyttää luottamus, usko.
Hän seppelöidyllä purrellaan
elonvirtaa valmis on laskemaan,
meren aavan hän etsivi selkää,
ei kareja, myrskyjä pelkää.
Alpo Noponen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti