Uusien opettajien esittelysarja jatkuu: venäjänopettaja Leena Alanko
1. Miten sinusta tuli opettaja?
Vaikka olen merkittävän osan työurastani ollut teknisellä ja kaupallisilla alalla, on minussa luultavasti - kaikesta huolimatta (ks. alla) - asunut aina pieni opettaja. Opiskeluaikana opetin kansan syviä rivejä kansalais- ja työväenopistoissa. Olen kokenut 90-luvun laman työpaikoilla ja Neuvostoliiton/Venäjän kaupan ryytymisen, joten siinä vaiheessa oli hyvä syy keskittyä kielen opettamiseen. Ja tarpeeseen - sillä kauppa on taas vilkasta ja turisteja tulossa enemmän kuin rajat pystyvät kohtuullisessa ajassa suodattamaan. Joten ammattilaisia, jotka osaavat myös kieliä, tarvitaan.
2. Tiesitkö lukioikäisenä mikä sinusta tulee isona? En todellakaan, paitsi että ei ainakaan opettajaksi! Halusin kovasti olla eri kielten ja kulttuurien kanssa tekemisissä. Eli maailmalle piti päästä...
3. Millaisista asioista olet kiinnostunut / mitä harrastat?
Opiskeluaikoina elokuvakerholiike oli todella voimissaan ja siitä on jäänyt intohimo haastaviin elokuviin. Eikös me "aikuiset" naiset tilastojenkin mukaan pidetä Suomen kulttuurilaitoksia pystyssä? Viimeisin loistava kokemus oli Savonlinnan Oopperajuhlien Jevgeni Onegin-esitys - erityisesti nuorten ja heittäytyvien nuorten taiteilijoiden ansiosta (Pietarin Mihailovski-teatterista).
4. Oletko lukenut Linnankosken teoksia?
Linnankoskeen olen tutustunut vain suomalaisten vanhojen elokuvien kautta.
5. Mikä on vaikeinta / helpointa opettajan työssä? Ikinä ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan...Ennalta vaikeana pitämäni asia voikin sujua helposti ja päinvastoin. Yläasteella haastavinta on positiivisen ja kantavan työilmapiirin ylläpitäminen. Lukiossa takaraivossa pyörii, miten tehokkaimmin ja tuloksellisimmin saisi kaiken tarvittavan tiedon käsiteltyä opiskelijoiden kanssa, jotta siitä saisi tarvittavat rakennusaineet sekä tutkintoa että käytäntöä varten.
6. Millaisen neuvon antaisit lukiolaiselle elämää varten?
Ota reilusti kontaktia, kysele ja kommentoi - vuorovaikutuksessa on voimaa. Itse haluaisin kuulla enemmän lukiolaisten pohdintaa opiskelusta ja elämästä yleensä.
1. Miten sinusta tuli opettaja?
Vaikka olen merkittävän osan työurastani ollut teknisellä ja kaupallisilla alalla, on minussa luultavasti - kaikesta huolimatta (ks. alla) - asunut aina pieni opettaja. Opiskeluaikana opetin kansan syviä rivejä kansalais- ja työväenopistoissa. Olen kokenut 90-luvun laman työpaikoilla ja Neuvostoliiton/Venäjän kaupan ryytymisen, joten siinä vaiheessa oli hyvä syy keskittyä kielen opettamiseen. Ja tarpeeseen - sillä kauppa on taas vilkasta ja turisteja tulossa enemmän kuin rajat pystyvät kohtuullisessa ajassa suodattamaan. Joten ammattilaisia, jotka osaavat myös kieliä, tarvitaan.
2. Tiesitkö lukioikäisenä mikä sinusta tulee isona? En todellakaan, paitsi että ei ainakaan opettajaksi! Halusin kovasti olla eri kielten ja kulttuurien kanssa tekemisissä. Eli maailmalle piti päästä...
3. Millaisista asioista olet kiinnostunut / mitä harrastat?
Opiskeluaikoina elokuvakerholiike oli todella voimissaan ja siitä on jäänyt intohimo haastaviin elokuviin. Eikös me "aikuiset" naiset tilastojenkin mukaan pidetä Suomen kulttuurilaitoksia pystyssä? Viimeisin loistava kokemus oli Savonlinnan Oopperajuhlien Jevgeni Onegin-esitys - erityisesti nuorten ja heittäytyvien nuorten taiteilijoiden ansiosta (Pietarin Mihailovski-teatterista).
4. Oletko lukenut Linnankosken teoksia?
Linnankoskeen olen tutustunut vain suomalaisten vanhojen elokuvien kautta.
5. Mikä on vaikeinta / helpointa opettajan työssä? Ikinä ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan...Ennalta vaikeana pitämäni asia voikin sujua helposti ja päinvastoin. Yläasteella haastavinta on positiivisen ja kantavan työilmapiirin ylläpitäminen. Lukiossa takaraivossa pyörii, miten tehokkaimmin ja tuloksellisimmin saisi kaiken tarvittavan tiedon käsiteltyä opiskelijoiden kanssa, jotta siitä saisi tarvittavat rakennusaineet sekä tutkintoa että käytäntöä varten.
6. Millaisen neuvon antaisit lukiolaiselle elämää varten?
Ota reilusti kontaktia, kysele ja kommentoi - vuorovaikutuksessa on voimaa. Itse haluaisin kuulla enemmän lukiolaisten pohdintaa opiskelusta ja elämästä yleensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti